10 000 vuotta  –  1 senttimetri

Runsaasti jääkauden suurikokoisia nisäkkäitä kuolee sukupuuttoon ja ruohotasangot alkavat metsittyä. Ensimmäiset ihmiset saapuvat Suomeen.

Kuva: Dorling Kindersley | GettyImages

Suurten nisäkkäiden sukupuutto
Euroopassa, Pohjois-Amerikassa, Australiassa sekä pohjoisessa Aasiassa alkoi suurten kasvinsyöjänisäkkäiden ja petoeläinten sukupuuttoaalto. Esimerkiksi Pohjois-Amerikassa yli 80 prosenttia suurnisäkkäistä hävisi sukupuuttoon parin tuhannen vuoden aikana. Sukupuuttoaallon syitä on paljon pohdittu. Ilmaston nopea muutos ei yksin riitä sitä selittämään, olivathan samat lajit tai niiden kantamuodot selvinneet yhtä suurista ilmastovaihteluista pleistoseeniepookin aiemmissa vaiheissa.

Sukupuuttoaalto selittyy parhaiten olosuhteiden muutosten ja varhaisten metsästäjien yhteisvaikutuksella. Monilla alueilla metsästäjä-keräilijä –yhteisöjen saapumisen ja suureläinten häviämisen samanaikaisuus viittaa vahvasti metsästyksen tärkeään rooliin sukupuuttojen syynä. Laajasta metsästyksestä on säilynyt suoranaisia todisteitakin mm. luolamaalauksissa ja kivikauden ihmisten asuinpaikkojen jäteaineistoissa, joista metsästettyjen lajien luita on löytynyt runsaasti. Nykyisessä Ukrainassa ihmiset rakensivat mammutinluista jopa asumuksia.

Suurten laiduntavien nisäkkäiden katoaminen aiheutti laajoja ympäristönmuutoksia, kun pleistoseeniepookille tyypilliset pohjoiset ja runsastuottoiset ruohotasangot alkoivat metsittyä ja muuttuivat havupuuvaltaisiksi metsämaiksi tai viileimmillä alueilla karuksi tundraksi. Samalla katosi suureksi osaksi tälle mammuttiarolle sopeutunut eläinlajisto.

Suomen asuttaminen
Jäätikön vetäytymisen jälkeen Suomi oli laajalti veden peitossa. Maankohoaminen on viimeisten vuosituhansien kuluessa muokannut Suomen maiseman nykyiseen asuunsa. Lämpenevän ilmaston ja maankohoamisen ehdoilla Suomen alue peittyi kasvillisuuteen ja asutettiin. Ensimmäiset asukkaat asettuivat rannikkoalueille ja vesiväylien varrelle noin 10 000 – 9 000.