23 000 vuotta – 2,3 senttimetriä

Hyrrämäisen prekessio-ilmiön seurauksena Maan pyörähdysakselin suunta muuttuu taivaan tähtien suhteen 25 700 vuoden syklissä. Nykyinen pohjantähti, Polaris, oli edellisen kerran pohjantähtenä 23 000 vuotta sitten.

Kuva: Mysid | NASA | Wikimedia ja Tauʻolunga | Wikimedia


Pohjantähden paikka

Pohjantähti ei ole kovin kirkas tähti. Se löytyy kun Otavan kahdesta oikeanpuoleisimmasta tähdestä piirretään jatke ”ylöspäin”. Sitä on käytetty suunnistamiseen pohjoisella pallonpuoliskolla antiikin ajoista lähtien. Menetelmä toimii, koska Pienen Otavan kirkkain tähti, α Ursae Minoris, ei juurikaan liiku taivaalla yön aikana. Se sattuu sijaitsemaan lähellä taivaan pohjoisnapaa, Maan kiertoakselin jatketta, jonka ympäri taivas kiertää näennäisesti kerran tähtivuorokaudessa. Eteläisellä taivaalla ei ole vastaavaa eteläntähteä.

Taivaannavan suunta riippuu suoraan Maan kiertoakselin suunnasta. Kuun ja Auringon vetovoimista johtuen Maan kiertoakseli huojuu hitaasti, kuten nopeasti pyörivä hyrrän akseli. Tästä prekessioilmiöstä johtuen taivaannapa vaeltaa ympyränmuotoista reittiä tähtien suhteen. Yhteen kierrokseen kuluu 25700 vuotta. Edellisen kerran Pohjantähti oli pohjantähtenä noin 25700 vuotta sitten. Välillä sen virkaa ovat hoitaneet Lyran tähtikuvion Vega tai Joutsenen kirkkain tähti Deneb.

Prekessio-ilmiön seurauksena taivaan leveysasteita ja pituuspiirejä vastaavat koordinaatit deklinaatio ja rektaskensio muuttuvat. Tähtien paikkojen vertailun helpottamiseksi koordinaatit kiinnitetään nykyisin vuoteen 2000.