10 miljoonaa vuotta  –  10 metriä

Orionin suuri kaasusumu syntyy. Se näkyy taivaalla aluksi suurena mustana läiskänä. Nykyisin sumua valaisevat sen edessä olevat nuoret kirkkaat tähdet. Tähtiä syntyy yhä edelleen tämän sumun pimeissä sisäosissa. Maapallon ilmaston viileneminen jatkuu. Euroopan ensimmäiset hirvi- ja norsueläimet kehittyvät.

Kuva: M. Robberto | Hubble | NASA | ESA

Orionin suuri kaasusumu syntyy
Orionin suuri kaasusumu, M42, sijaitsee, nimensä mukaisesti Orionin tähdistössä. Se sijaitsee myyttisen metsästäjän vyön alla, tai suomalaisittain Väinämöisen viikatteessa, noin 1350 valovuoden päässä. Kymmenen miljoonaa vuotta sitten Orionin sumun muodostuessa se oli huomattavasti lähempänä ja se näkyi aluksi taivaalla suurikokoisena mustana läiskänä. Sumun kaasu oli sen verran tiheää, etteivät sen takana olevat tähdet näkyneet. Sumussa on syntynyt paljon tähtiä, ja niitä syntyy edelleen. Nykyisellään se näkyy tarpeeksi pimeissä olosuhteissa paljain silmin, koska sitä valaisevat sumussa syntyneet tähdet.

Mioseeniepookki
Mioseeniepookin kuluessa 23-5,3 miljoonaa vuotta sitten maailma muuttui jo hyvin nykyisen kaltaiseksi. Maapalloa kiertänyt lämmin merivirta katkesi, kun Afrikka ja Intia törmäsivät Eurooppaan ja Aasiaan, mikä johti ilmaston viilenemiseen tämän suhteellisen lämpimän epookin lopulla. Ilmasto oli kuiva ja ruohomaat jatkoivat leviämistään.  Uusia lajeja edustivat esimerkiksi rakkolevä- ja hetulavalaslajit, jotka ilmestyivät meriin. Koralliriutat levisivät laajemmin myös rannikkoympäristöihin. Euroopassa esiintyivät ensimmäiset hirvi- ja norsueläimet ja Pohjois-Amerikassa eli kameleita sekä norsueläimiä.

Platybeledon, varhainen norsueläin Pohjois-Amerikasta. Kuva: Walter Myers