100 miljoonaa vuotta  –  100 metriä

Koppisiemeniset eli kukkakasvit yleistyvät nopeasti. Dinosaurukset ovat monimuotoisia ja monilla teropodi-petodinosauruksilla, kuten linnuilla, on höyheniä. Pussieläimet kehittyvät. Valtamerien keskiselänteiden vulkanismi on aktiivista, ilmakehän hiilidioksidipitoisuus korkea ja ilmasto lämmin. Seulasten avoin tähtijoukko syntyy.

Kuva: Walter Myers

Liitukautisen meren saalistajia.  Image: Walter Myers

Liitukausi
Mantereet alkoivat sijoittua nykyisille paikoilleen. Keskiselänteiden vulkanismi oli aktiivista ja ilmakehän happi- ja hiilidioksidipitoisuudet korkeita. Maapallon ilmasto oli lämmin ja kostea ja merien pinnat olivat korkealla.

Elämä kukoisti matalissa, lämpimissä merissä. Merissä eli runsaasti kaloja ja erilaisia matelijoita. Runsas planktonin ja muun pieneliöstön määrä takasi ravinnon ja rikastutti merien elämää. Meren pohjaan kerrostuneista tarttumalevän kuorista  muodostui myöhemmin kalkkia eli ’liitukiveä’. Koralliriutat, krokotiilit ja dinosaurukset levisivät korkeammille leveysasteille kuin koskaan aiemmin. Eläimistöön kuuluivat myös erilaiset hyönteiset, hämähäkkieläimet, sammakkoeläimet, liskot, käärmeet, kilpikonnat ja nisäkkäät.

Dinosaurukset hyvin olivat monimuotoisia ja monilla teropodi-dinosauruksilla, kuten linnuilla, Yutyrannuksella ja Deinonychucsella (Jurassic Park elokuvan ’raptorit’), oli höyheniä. Linnut muistuttivat edeltäjiään liskolintuja (Archeapteryx), mutta olivat todennäköisesti jo parempia lentäjiä. Liitukauden kuuluisimmat dinosaurukset, Tyrannosaurus rex ja Triceratopsit kehittyivät liitukauden loppupuolella.

Sinodelphys, varhainen pussieläin liitukaudelta. © H. Kyoht Luterman

Sinodelphys, varhainen pussieläin liitukaudelta.  Kuva: H. Kyoht Luterman

Nisäkkäät olivat enimmäkseen pieniä ja huomaamattomia. Tyypillisiä nisäkkäitä olivat multituberkulaatit, jotka olivat ulkonäöltään jyrsijämäisiä, vaikkeivat olleet näille mitään sukua, sekä alkeelliset pussieläimet. Vanhimmat pussieläinfossiilit tunnetaan liitukauden alun Kiinasta (Sinodelphys).

Liitukaudella eli myös monia erikoisia krokotiililajeja, joista suurin oli nykyisen Nigerian alueella elänyt Sarcosuchus imperator. Se kasvoi jopa yli 12 metrin pituiseksi ja saalisti pienempien eläinten rinnalla myös dinosauruksia. Hurjan pedon rinnalla eli myös pieniä krokotiililajeja, jotka olivat todennäköisesti kasvissyöjiä.

Vanhimmat löydöt koppisiemenisistä siemenkasveista eli  ”kukkakasveista” ovat liitukauden alusta. Niiden nopea runsastuminen liittyi todennäköisesti pölyttäjähyönteisten evoluutioon. Koppisiemeniset hyötyivät tehokkaasta hyönteispölytyksestä, nopeakasvuisuudesta ja hyvästä leviämiskyvystä häiriöalttiisiin ja kuiviin ympäristöihin. Koppisiemeniset kasvit yleistyivät liitukaudella niin nopeasti, että kauden päättyessä niiden osuus kasvillisuudesta oli jo 40–60 prosenttia, mikä luultavasti vaikutti kasvinsyöjädinosaurusten evoluutioon liitukauden lopulla.

Microraptorit olivat hyvin pieniä höyhenpeitteisiä dinosauruksia, jotka osasivat liitää neljällä siivellään.
Kuva: Walter Myers

Jättimäinen krokotiili Sarcosuchus vaanii Ouranosaurus dinosauruksia.  Kuva: Walter Myers

 

Seulaset syntyi noin 100 miljoonaa vuotta sitten. Härän tähtikuviossa sijaitsevat Seulaset on selvästi näkyvä avoin tähtijoukko. Avoimet tähtijoukot muodostuvat yleensä hyvin nuorista samaan aikaan syntyneistä tähdistä. Seulasten synnyinkaasupilvi on jo kauan sitten sekoittunut muuhun tähtienväliseen aineeseen. On sattumaa, että Seulaset on kuitenkin juuri nyt matkaamassa heijastussumuna näkyvän tähtienvälisen pilven läpi. Seulasten joukkoon kuuluu yli 1000 tähteä, siis paljon enemmän tähtiä kuin tunnetuimmat “seitsemän siskoa”. Kuva: Caltech, AURA, NASA, ESA