1 700 miljoonaa vuotta – 1,7 kilometriä

Mantereet kerääntyvät yhteen ja muodostavat Columbia-supermantereen 1,8 – 1,5 miljardia vuotta sitten.

Kuva: Ari Brozinsky | Geologia.fi

Supermannersykli. Maapallon historian aikana mantereet ovat lukuisia kertoja kerääntyneet yhteen supermantereiksia ja jälleen hajonneet pienemmiksi osiksi. Kuva: L. J. Pesonen.

Supermantereet
Supermanner on suuri maamassa, joka muodostuu mannerpalasten kerääntyessä yhteen. Kerääntyminen jatkuu joissain osissa mannerta samalla, kun toisissa osissa alkaa tapahtua erkaantumista. Erkaantumisen jatkuttua riittävän pitkään supermanner hajoaa jälleen erillisiksi mantereiksi. Tapahtuma on monimutkainen ja siihen liittyy useita erilaisia prosesseja. Geologiassa näitä ilmiötä kutsutaan usein supermannersykliksi.

Muinaisia supermantereita voidaan rekonstruoida samalla periaatteella kuin palapelin osista voidaan rakentaa kokonainen palapeli. Tietoja muinaisista mannerkonfiguraatiosta voidaan saada tutkimalla kivien magnetisaatiota, fossiileja, vuorijonoja ja jäätikkökerrostumia. Esimerkiksi saman fossiilin tai samankaltaisten vuoristojen esiintyminen usealla, nykyisin erillään olevalla mantereella auttaa salapoliisityössä. Maan viimeisimmän supermantereen, Pangean, kokoaminen on suhteellisen suoraviivaista. Sen sijaan vanhempien supermantereiden konfiguraatioita on paljon vaikeampi selvittää, eikä niistä olla vielä yksimielisiä.

Columbia supermanner
Supermanner Columbia syntyi useiden kratonien yhdistyessä 1,8 – 1,5 miljardia vuotta sitten. Columbia-supermantereelle on annettu useita nimiä, kuten Nuna, Hudsonland tai Capricornia. Columbian syntyyn johti ainakin kaksi erillistä vuorijonojen poimutusvyöhykettä. Yksi oli nykyisen Pohjois-Amerikan (Laurentia) ja laajentuneen Urin välillä ja toinen Laurentian ja pohjoisen Etelä-Amerikan (Atlantica) välillä. Columbia oli melko lyhytikäinen supermanner, sillä laajentunut Ur alkoi hajota samalla, kun Columbia jatkoi vielä kasvuaan.

Intian itäosissa sekä Pohjois-Amerikan vanhoissa kratoneissa sijaitsevat repeämälaaksot ovat jäänet todisteiksi Columbiasta. Repeämälaaksot syntyvät, kun litosfäärilaatat erkanevat ja niiden välissä oleva litosfääri vajoaa alaspäin. Tässä tapauksessa ne kertovat Columbian hajoamisen varhaisvaiheista, jotka lopulta johtivat seuraavan supermantereen, Rodinian syntyyn.