1 880 miljoonaa vuotta  –  1,88 kilometriä

Mikromantereet ja tulivuorikaaret törmäävät yhteen Suomen alueella. Törmäyksestä käytetään nimeä Fennian orogenia, ja se synnyttää maahamme Svekofennisen vuoriston.

Kuva: Zhen Zhao | Wikimedia

Etelä-Suomen geologinen kehityshistoria yleistäen. a) 1900 miljoonaa vuotta sitten syntyi saarikaaria (vihreä), kun kahden merellisen laatan törmätessä alkoi subduktoituva laatta sulaa. Syntynyt kivisula (punainen) nousi ylöspäin ja muodostaen tuliperäisiä saaria, joiden syvissä magmasäiliöissä oli myös sulaa kiviainesta (roosa). Saarilta ja mantereelta kulunut materiaali kerrostui sedimenteiksi (sininen). b) 1880 - 1860 miljoonaa vuotta sitten saarikaaret törmäsivät nykyään keskisessä Suomessa sijaitsevaan mikromantereeseen (keltainen) Svekofennisessä orogeniassa. Muodostui korkea vuoristo. Kivet joutuivat suureen lämpötilaan ja paineeseen, jolloin ne muovautuivat uudelleen eli tapahtui metamorfoosi. c) 1850-1810 miljoonaa vuotta sitten paine ja lämpötila kasvoivat uusien törmäysten seurauksena ja maankuoren alaosat alkoivat sulaa (pinkki). Nykyinen maanpinnan taso on osoitettu viivalla. Kuva: Ari Brozinsky ja Olav Eklund.

Etelä-Suomen geologinen kehityshistoria yleistäen. a) 1900 miljoonaa vuotta sitten syntyi saarikaaria (vihreä), kun kaksi merellistä laattaa törmäsi. Saarilta ja mantereelta kulunut materiaali kerrostui sedimenteiksi (sininen). b) 1880 – 1860 miljoonaa vuotta sitten saarikaaret törmäsivät mikromantereeseen (keltainen) Svekofennisessä orogeniassa. Kivet joutuivat suureen lämpötilaan ja paineeseen ja muovautuivat uudelleen (metamorfoosi). c) 1850-1810 miljoonaa vuotta sitten paine ja lämpötila kasvoivat uusien törmäysten seurauksena ja maankuoren alaosat alkoivat sulaa (pinkki). Kuva: Ari Brozinsky ja Olav Eklund.

Fennian orogenia
Svekofenninen pääalue (Etelä-Suomi, Itä-Ruotsi ja Pohjois-Viro) muodostui 1880-1860 vuotta sitten, kun vulkaaniset saarikaaret törmäsivät niiden pohjoispuolella sijainneeseen mikromantereeseen. Osa saarikaaren kaaren kivistä ja meren pohjalle kerrostuneista sedimenteistä poimuttui ja muodosti toinen toisensa päälle työntyneitä kokonaisuuksia, joista syntyi uusi vuoristo. Tätä vuorijonon muodostumista kutsutaan Fennian orogeniaksi.

Tällaisessa törmäysprosessissa syntyvä maankuori koostuu tyypillisesti hyvin monenlaisista eri komponenteista jotka, työntyvät yhteen ja muuntuvat uusiksi metamorfisiksi mineraaleiksi. Törmäyksissä vaikuttaa voimakkaita, mutta eri suuntiin vaihtelevia jännityskenttiä. Kivet saavat suuntauksia, syntyy liuskeisuutta ja kerrokset poimuttuvat. Kalliperään syntyy siirros- ja hiertovyöhykkeitä, joihin muodostuneet heikomman kiven alueet ovat merkittäviä maankuoren myöhempien kehitysvaiheiden kannalta. Maankuoren paksuuntuessa vuoriston tyvi­osat puolestaan painuvat kuumaan vaippaan, missä ne sulavat muodostaen magmoja.

Fennoskandian kallioperä. Svekofennisessä orogeniassa muodostuneet kivilajit on merkitty karttaan tumman oranssilla.  Kuva: Mukaillen Geologia.fi ja Geophysics, Uppsala University