150 miljoonaa vuotta  –  150 metriä

Ilmasto on kuuma ja kostea. Dinosaurus- ja lentoliskolajit monimuotoistuvat. Esimerkiksi suuret sauropodit ovat yleisiä. Linnut kehittyvät. Maapallolla kasvaa havupuita, käpypalmuja ja saniaisia. Valtamerissä on ammoniittilajeja. Yksisoluiset kalkkikuoriset tarttumalevät yleistyvät. Mantereet kulkeutuvat erilleen, ja Atlantti laajenee.

Kuva: Walter Myers

Ammoniitteja. Kuva: Walter Myers

Jurakausi
Atlantti laajeni, kun Eurooppa sekä Pohjois-Amerikka etääntyivät toisistaan. Mantereiden erkaantuminen lisäsi rannikkoalueiden määrää ja kuuma ilmasto muuttui kosteammaksi. Mantereet myös rajasivat meriin eristäytyneitä, eliölajistoltaan omaleimaisia alueita. Korkeimpien leveysasteiden meret olivat huomattavasti lämpimämpiä kuin nykyisin. Kasvillisuus ulottui napa-aluille, kuten Etelämantereelle asti. Pääasiassa havupuista, käpypalmuista ja saniaisista koostuvassa kasvillisuudessa oli vain pieniä lajistollisia eroja eri alueiden välillä. Eliökunta alkoi toipua edellisestä sukupuuttoaallosta ja elämän monimuotoisuus alkoi taas kasvaa.

Valtamerissä eli kaloja, ammoniitteja eli nykyisten mustekalojen kuorellisia sukulaisia sekä erilaisia suuria matelijoita, kuten joutsenliskoja, kalaliskoja ja pliosauruksia. Näiden rinnalla yksisoluiset ja kalkkikuoriset tarttumalevät yleistyivät.

Multituberkulaatti - nisäkäs © April Neander/Chigago University

Varhainen nisäkäs, multituberkulaatti Rugosodon eurasiaticusKuva: April Neander, Chigago University

Dinosaurukset ja lentoliskot monimuotoistuvat. Tyypillisiä jurakauden dinosauruksia olivat esimerkiksi suuri ja pitkäkaulainen Diplodocus, selkäkilvillä varustettu Stegosaurus sekä petodinosauruksista Allosaurus. Dinosauruksiin kuului myös varhaisin tunnettu lintu, liskolintu Archaeopteryx. Sillä oli sekä linnuille että muille dinosauruksille tyypillisiä piirteitä, kuten liitämiseen soveltuvat sulkasiivet, hampaat ja kynnelliset sormet.

Jurakauden loppupuolella kehittyi myös ulkonäöltään ja elintavoiltaan jyrsijöitä muistuttava nisäkäsryhmä, multituberkulaatit. Ne eivät kuitenkaan olleet mitään sukua jyrsijöille. Ne eivät olleet edes istukallisia nisäkkäitä tai pussieläimiä, vaan aivan oma ryhmänsä. Joidenkin tutkijoiden mukaan myös istukalliset nisäkkäät olisivat kehittyneet jo Jurakaudella, mutta asiasta ei olla yksimielisiä.

Dinosaurukset
Dinosaurukset olivat hyvin monimuotoinen eläinryhmä. Ne eivät olleet mitään kylmäverisiä köntyksiä, vaan aktiivisia ja liikkuvaisia eläimiä. Dinosaurukset eivät edes kuolleet sukupuuttoon – linnut ovat dinosauruksia ja melko läheistä sukua T. rexille ja Velociraptorille. Dinosauruksilla olikin monia yhtäläisyyksiä lintuihin, esimerkiksi samantapainen hengityselimistö sekä useilla pienehköillä petodinosauruksilla myös lämmittävä höyhenpeite. Tutkijat kiistelevät, olivatko muut dinosaurukset lintujen tapaan lämminverisiä, jonkinlainen välimuoto vai vaihteliko tämä eri dinosaurusryhmien välillä.

Dinosauruslajeja on kuvattu sadoittain. Rakenteellisesti dinosaurukset jakautuivat kahteen pääryhmään, liskonlanteisiin ja linnunlanteisiin. Liskonlanteisia olivat kahdella jalalla kulkevat petodinosaurukset, teropodit ja pitkäkaulaiset kasvinsyöjät, sauropodit. Teropodeja olivat linnut sekä monet tunnetut petodinosaurukset, kuten Tyrannosaurus, Allosaurus ja Deinonychus/Velociraptor. Sauropodeihin kuuluivat taas suurimmat milloinkaan eläneet maaeläimet. Esimerkiksi Seismosaurus (Diplodocus) kasvoi vähintään 35 metrin pituiseksi. Linnunlanteiset dinosaurukset olivat puolestaan kaikki kasvissyöjiä. Niihin kuuluivat mm. stegosaurukset, sarvinaamat (Ceratopsidae) ja ankannokkasaurukset (Hadrosauria). Dinosaurusten valtakausi kesti n. 200 miljoonaa vuotta ja päättyi Liitukauden lopulla noin 65 miljoonaa vuotta sitten.

Allosaurus ja Stegosaurus Kuva: Walter Myers

Liskolintu Archaeopteryxillä oli sekä lintujen että muiden dinosaurusten piirteitä. Kuva: Walter Myers

Dinosaurusten evoluutio. Kuva: Woudloper | Wikimedia

Dinosaurusten evoluutio. Kuva: Woudloper, Wikimedia