220 miljoonaa vuotta  –  220 metriä

Pangean supermanner on hajoamassa. Ilmasto on lämmin ja kuiva. Valtamerten pinnat ovat korkealla. Matelijat monimuotoistuvat. Dinosaurusten, kilpikonnien ja nisäkkäiden varhaisia muotoja kehittyy. Maapallolla kasvaa käpypalmumetsiä. Eroosio on hävittänyt Suomesta nämä kerrostumat. Aurinkokunta on edellisen kerran siinä kohdassa Linnunrataa, jossa se on nyt.

Kuva: Walter Myers

Arkosaurukset olivat hyvin monimuotoisia. Kuvassa erittäin pitkäkaulainen Tanystropheus.
Kuva: Walter Myers

Triaskausi
Pangean supermanner alkoi pirstoutua nykyisiksi mantereiksi. Mannermainen ilmasto oli kuuma ja kuiva eikä napajäätikköjä ollut. Yleisiä maakasveja olivat paljassiemeniset siemenkasvit, kuten käpypalmut, neidonhiuspuut ja havupuut. Suomessa ei ole tämän ajan kerrostumia.

Massiivisen sukupuuttoaallon jälkeen matelijat monimuotoistuvat nopeasti eli tapahtui ns. adaptiivinen radiaatio. Maata hallitsivat monenlaiset arkosaurit, joista kehittyivät lentoliskot, krokotiilien kantamuodot ja kauden loppupuolella myös ensimmäiset dinosaurukset. Lentoliskot, ensimmäiset lentokykyiset selkärankaiset, eivät siis olleet dinosauruksia, vaan näiden sisarryhmä. Triaskauden huippupetoja olivat krokotiileille sukua olevat arkosaurit, esimerkiksi 4-5 metriä pitkä Postosuchus. Matelijat valloittivat myös meret. Triaskaudella kehittyi delfiiniä muistuttavia kalaliskoja ja pitkäkaulaisia joutsenliskoja. Suurin tunnettu kalalisko Shonisaurus oli peräti 23 metriä pitkä.

Esi-nisäkkäät, terapsidit, olivat kärsineet massasukupuutossa ja vaikka myös ne monimuotoistuivat nopeasti, eivät ne pärjänneet kilpailussa arkosaureille. Kauden lopulla niistä kuitenkin kehittyivät ensimmäiset nisäkkäät.

Lentoliskot kehittyivät Triaskaudella. Lentoliskot eivät ole dinosauruksia, vaan näiden sisarryhmä.  Kuva: Walter Myers