4 000 miljoonaa vuotta  –  4 kilometriä

Maapalloon osuu paljon meteoriitteja. Jupiterin ja Saturnuksen kiertoajat tulevat yhteismitallisiksi aiheuttaen Uranuksen ja Neptunuksen ratojen vaihtumisen. Aurinkokunnan sisäosissa on paljon komeettoja. Valtava määrä kappaleita osuu Maahan ja tuhoaa suurimman osan Maan pinnasta. Jos Maahan on jo syntynyt elämää, se tuhoutuu. Kuun suuret kraaterit syntyvät.

Kuva: Ron Miller

Kuun ja Merkurius-planeetan pinnalla näkyvät törmäyskraaterit, ja Kuu-kivien kiteytymisaika osoittavat että Aurinkokunnan sisempiin kappaleisiin on osunut poikkeuksellisen voimakas putoavien kappaleiden (asteroidien, komeettojen, meteoriittien) pommitus, ja että tämä voimakas pommitus tapahtui noin 500 miljoonaa vuotta sisäplaneettojen kiinteytymisen jälkeen. Tämä on todennäköisesti aiheutunut aurinkokunnan kappaleiden ratojen epästabiilisuudesta, ja erityisesti neljän suuren ulkoplaneettojen vaeltamisesta sisäänpäin. Tämä aiheutti häiriöitä asteroidi- ja Kuiperin vyöhykkeissä, ja sinkosi niiden kappaleita uusille radoille aurinkokunnan sisäosiin, ja ulos aurinkokunnasta.

Tämä prosessi aiheutti valtavan tuhoisia ja suuria iskuja nuorille sisäplaneetoille. Jos Maassa on ollut elämää  jo tuolloin, se on tuhoutunut. Samalla tämä pommituksen aika turvasi myöhempää kehitystä, koska se poisti paljon Aurinkokunnan sisäosien läheisyydessä kiertäviä kappaleita, jotka olisivat myöhemmin aiheuttaneet jatkuvaa tuhoisien törmäysten uhkaa Maapallolle.