48 miljoonaa vuotta  –  48 metriä

Ilmasto on erittäin lämmin ja valtamerten pinnat ovat edelleen korkealla. Baltia ja Suomi ovat ajoittain matalan meren peitossa. Baltian meripihka syntyy. Lisäksi kehittyy paljon uudentyyppisiä nisäkkäitä kuten sorkka- ja kavioeläimiä. Suden näköinen valaiden alkumuoto Pakicetus elää Aasiassa.

Kuva: Cristopher R. Scotese

Eurohippukset olivat hevosten varhaisia sukulaisia, jotka elivät 42 miljoonaa vuotta sitten. Kuva: Walter Myers

Eoseeniepookki
Ilmasto oli eoseenin aikaan 56-34 miljoonaa vuotta sitten lämmin kasvihuoneilmasto, eikä jäätiköitä ollut edes napa-alueilla. Epookki alkoi hyvin nopealla ja lyhytaikaisella lämpötilapiikillä, joka johtui todennäköisesti häiriöistä ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuuksissa. Eoseenin loppupuolella ilmasto alkoi viilentyä. Valtamerien pinnat olivat edelleen korkealla, ja Baltian sekä Suomen alueet olivat ajoittain matalan meren peittämiä. Tältä ajalta, 45 miljoonan vuoden takaa,  on peräisin Baltian meripihka, joka on lähtöisin havupuista. Baltian meripihka on säilyttänyt hyönteisfossiileja kymmeniä miljoonia vuosia ulkomuodoltaan lähes muuttumattomina.

Afrikan manner törmäsi Eurooppaan ja synnytti Alppien vuoriston. Pohjois-Amerikan ja Euroopan välinen maayhteys Islannin kautta katkesi, minkä seurauksena Atlantin ja Pohjoisen jäämeren välille muodostui meriyhteys.

Eliölajisto oli levinnyt laajalti myös korkeille leveysasteille ja Euroopassakin kasvoi sademetsiä ja rannikoilla trooppisia mangrovemetsiä. Hedelmäkasvien kehitys jatkui ja niiden hedelmät alkoivat jo olla mehukkaita ja suuria. Myös suuria pähkinöitä ilmaantui syötäväksi. Nisäkkäiden ja lintujen lajiutuminen jatkui.Yli puolet nykyisistä lintulahkoista oli jo olemassa ja tutuista nisäkkäistäkin monet. Hevosten ja valaiden kantamuodot kehittyvät. Valaiden esi-isät olivat kaloja saalistavia sorkkaeläinpetoja.

Yksi tunnetuimmista eoseeniepookin aikaisista fossiiliesiintymistä on Saksan Messel Pit, joka sijaitsi eoseenin aikana nykyisen Välimeren alueella. Messel Pit nousi koko maailman tietoisuuteen vuonna 2009, kun kansainvälinen tutkimusryhmä julkaisi 1980-luvulla alueelta löytynyttä kädellisfossiilia koskevat tutkimustulokset. Tutkijat nimesivät 47 miljoonaa vuotta vanhan kädellisen Idaksi ja antoivat sille tieteellisen nimen Darwinius masillae. Kansainvälisen tutkimusryhmän mukaan Ida saattoi olla jopa meidän kaukainen esiäitimme, mutta toiset tutkijat ovat oman kehityslinjamme sijaan luokitelleet lajin puoliapinoiden kehityslinjaan. Oli niin tai näin, kyseessä on yksi maailman täydellisimmistä ja vanhimmista kädellisfossiileista. Se antaa meille paljon tietoa myös omasta asemastamme eliökunnan sukupuussa.

Pakicetus © Roman Uchytel

Pakicetus, valaiden kantamuoto eli noin 48 miljoonaa vuotta sitten. Pakicetus oli varhainen kaloja saalistava sorkkaeläin.
Kuva: Roman Uchytel