485 miljoonaa vuotta – 485 metriä

Valtamerien pinta on korkeimmillaan. Eläinkunta jatkaa monimuotoistumista. Ensimmäiset selkärankaiset kehittyvät. Korallit, oikosarviset, sammaleläimet, lonkerojalkaiset, trilobiitit ja ensimmäiset selkärankaiset muodostavat kalkkikivikerrostumia Itämeren alueella.

Kuva: Walter Myers

Varhainen Ordoviikkikausi
Eläinkunnan monimuotoistuminen jatkui. Valtameren keskiselänteiden vulkaanisen aktiivisuuden ja koon kasvun vuoksi valtamerialtaiden tilavuudet pienenivät, ja valtameren pinta kohosi. Matalat meret ulottuivat laajalle ja korallit, sammaleläimet, lonkerojalkaiset ja trilobiitit muodostivat kalkkikivikerrostumia Itämeren alueella mm. Gotlannissa, Virossa ja Suomessa. Itämeren alueella eli ordoviikkikaudella myös jopa 9-metrisiä oikosarvia, jotka olivat mustekalojen kaukaisia sukulaisia. Meriin ilmestyivät myös ensimmäiset leuattomat selkärankaiset.

Manner-Suomessa tämän ajan fossiileja on säilynyt vain meteoriittikraattereiden suojassa myöhemmiltä kuluttavilta voimilta. Meiltä löytyvät fossiilit ovat pääasiassa mikroskooppisen pieniä. Ahvenanmaalta on tehty suhteellisen paljon ordoviikkikauden fossiililöytöjä. Lounais-Suomen saaristosta löytyvät fossiileja sisältävät kalkkikivet ovat kulkeutuneet viimeisimpien jääkausien aikana jäätikön mukana nykyisille löytöpaikoilleen pääasiassa Selkämeren pohjalle.