5 100 miljoonaa vuotta  –  5,1 kilometriä

Kaksoistähti η Cas syntyy. Tähti näkyy Suomessa kaikkina vuodenaikoina, eikä siis laske täällä. η Cas sijaitsee Kassiopeian tähtikuvion W:n oikean puoliskon vasemman haaran keskellä.

Kuva: Torsten Bronger | Wikimedia

Kaksoistähdet
Kaksoistähdet ovat tähtijärjestelmiä, joissa kaksi tähteä kiertävät toisiaan yhteisen massakeskipisteen ympäri. Kiertoaika riippuu tähtien keskinäisestä etäisyydestä: mitä lähempänä ne ovat toisiaan, sitä vähemmän aikaa kuluu yhteen kierrokseen. Kiertoaika voi olla siis päiviä tai vuosia, η Cas -tapauksessa tähtien välinen etäisyys on 71 tähtitieteellistä yksikköä (AU) ja kiertoaika on noin 480 vuotta. Yksi AU on etäisyys Maasta Aurinkoon.

Yleisesti on arvioitu, että ainakin puolet tähdistä kuuluu kaksois- tai useampikertaisiin tähtijärjestelmiin. Mikäli kaksi tähteä syntyvät riittävän lähellä toisiaan, pakottaa tähtien välinen vetovoima tähdet kiertämään toisiaan muodostaen kaksoistähtijärjestelmän. Toinen tapa muodostaa kaksoistähtiä on painovoimakaappaus, joka voi syntyä tilanteissa, joissa tähtien avaruustiheys on hyvin suuri, kuten pallomaisissa tähtijoukoissa. Tässä kaksi tähteä ohittavat toisensa läheltä. Ympäristön tähdet häiritsevät ohilentoa, minkä seurauksena tähdet jäävät toisiaan kiertävälle radalle.

Moni tähtipari näyttää taivaalla olevan vierekkäin. Useimmissa tapauksissa nämä tähdet eivät ole oikeita kaksoistähtiä, vaan ne vain sattuvat osumaan vierekkäin Maasta katsottaessa vaikka oikeasti niiden välinen etäisyys olisi useita valovuosia.

Tähdet voidaan punnita kaksoistähtien avulla. Mittaus perustuu joko pitkäaikaisiin valokuvasarjoihin, kirkkauden muutoksiin tai spektroskooppisiin rataliikkeiden mittauksiin.

Kaksoistähdet voivat koostua hyvin erilaisista tähdistä, ja ne voivat tehdä muutakin kuin vain kiertää toisiaan. Vuorovaikuttavissa kaksoistähdissä yksi tähdistä on jo ehtinyt kehityksensä päätepisteeseen ja siitä on tullut kompakti kohde eli valkoinen kääpiö, neutronitähti tai musta aukko. Kun tähdet ovat riittävän lähellä toisiaan, alkaa kompakti kohde ”syödä” ainetta tavalliselta kumppanitähdeltä. Tämä aineen siirtyminen synnyttää kertymäkiekon kompaktin kohteen ympärille. Koska mustia aukkoja ei voida havaita suoraan, ja niitä voidaan tutkia ainoastaan epäsuorasti kertymäkiekkojen avulla. Vuorovaikuttavat kaksoistähdet tarjoavat siten hyvän keinon mustien aukkojen tutkimiseen.

Hubblen ottama kuva Sirius A:sta, joka on taivaan kirkkain tähti. Vasemmalla alakulmassa näkyy sen paljon himmeämpi kumppani, Sirius B. Kuva: Hubble, NASA, ESA