575 miljoonaa vuotta  –  575 metriä

Ediacara-eliöstö monimuotoistuu matalissa merissä. Näihin ohuisiin, pehmeisiin eläimiin kuuluu mm. polttiaiseläinten ja sienieläinten varhaisia muotoja sekä monia vaikeasti luokiteltavia lajeja. Etelä-Suomi on osin matalan meren peitossa.

Kuva: Christian Jegou

Ediacarakausi
Jäätiköitymisten jälkeen monisoluiset eläimet yleistyivät matalissa merissä. Ediacara-eläimet olivat pehmeäkudoksisia, pääasiassa litteitä pohjaan kiinnittyneitä eläimiä, jotka ottivat ravintonsa suoraan vedestä.  Näiden koko vaihteli muutamasta millimetristä jopa pariin metriin. Monet muistuttivat rakenteeltaan nykyisiä polttiaseläimiä, joihin nykyisin kuuluvat mm. meduusat ja korallit.  Kaudella eli mahdollisesti myös kaksikylkisiä eläimiä, jotka kuitenkin tunnetaan huonosti. Todennäköisesti lajisto on kuitenkin ollut tätä monimuotoisempi, sillä tukirangattomat ja kuorettomat eliölajit eivät fossiloidu ja säily geologisissa kerrostumissa hyvin. Varhaisimmat selvät fossiilihavainnot monisoluisista eläimistä ovat tältä kaudelta.  Ediacarakausi oli eläinten kehityksen alku, jota lisääntyvä happipitoisuus vauhditti.

Ensimmäiset Ediacaran kautta edustavat fossiililöydökset tehtiin Australian Ediacara Hillsin alueella 1940-luvulla. Kauden fossiileja on säilynyt sedimenttikivissä lähes kaikilla mantereilla. Lähinnä Suomea niitä löytyy Venäjältä, Äänisen niemimaalta.  Useimmat lajit elivät lähinnä matalissa merissä, mutta esimerkiksi New Foundlandista löytyneet fossiilit ovat syntyneet syvänmeren ympäristössä.