60 miljoonaa vuotta – 60 metriä

Pussieläimistä ja istukallisista nisäkkäistä kehittyy nopeasti uusia lajeja. Ensimmäiset hyönteissyöjät, kädelliset ja jyrsijät kehittyvät.

Kuva: Carl Buell | O’Leary et al, Science 2013

Paleoseeniepookki
Paleoseeniepookin aikaan 65-56 miljoonaa vuotta sitten nisäkkäistä kehittyi nopeasti uusia lajeja. Paleoseenin aikana kehittyneitä istukallisten nisäkkäiden ryhmiä olivat esimerkiksi hyönteissyöjät, lepakot, kädelliset ja jyrsijät. Myös pussieläimet monimuotoistuivat. Meriä asuttavat lajit olivat selvinneet dinosauruksia paremmin viimeisestä sukupuuttoaallosta, joten merielämä oli monimuotoista ja vilkasta.

Supermannersykli kääntyi kohti tulevaisuuden supermantereen kehitystä, ja valtamerten keskiselänteiden tulivuoritoiminta heikkeni. Merien pinnat laskivat edelleen ja uusia maa-alueita paljastui mantereiden reunoilta. Mannerliikuntojen vaikutuksesta Yhdysvalloissa kohosivat Kalliovuoret ja Andien poimuvuoristo alkoi kohota Etelä-Amerikassa. Alppien poimuttuminen alkoi Afrikan mantereen työntyessä kohti Eurooppaa. Australia, Etelämanner ja Etelä-Amerikka olivat vielä yhteydessä toisiinsa ja muodostivat suuren Gondwana-mantereen jäänteet.  Pussieläimet levisivät Pohjois-Amerikasta Etelä-Amerikan ja Etelämantereen kautta Australiaan ennen näiden mantereiden hajoamista.

Paleoseeniepookki on Paleogeenikauden ensimmäinen epookki.