270 miljoonaa vuotta  –  270 metriä

Pangean supermanner on laajimmillaan. Jääkausi päättyy ja ilmasto alkaa lämmetä. Havupuut ja ’esinisäkkäät’ eli synapsidit monimuotoistuvat.

Kuva: Walter Myers

Permikausi
Pangean supermantereen ilmasto oli permikaudella viileä ja kuiva. Kauden keskivaiheilta lähtien laajenevat jäätiköt sitoivat valtameren veden, matalat meret pirstoutuivat ja kuivuivat maapallon vuorisuolakerrostumiksi. Kuivassa ilmastossa paljassiemeniset havupuut valtasivat alaa muulta kasvillisuudelta.

Matelijat ja ’esi-nisäkkäät’ eli synapsidit olivat sammakkoeläimiä selvemmin maaelämään sopeutuneita. Tästä kertovat niiden kuiva ja sarveistunut iho, täydellinen siirtyminen keuhkohengitykseen, sisäinen hedelmöitys ja kuivuutta kestävän vesikalvollisen munan kehittyminen. Kun ilmasto kuivui, synapsidit monimuotoistuivat ja hallitsivat elämää maalla. Monia synapsideja, kuten suurella selkäpurjeella varustettua Dimetrodonia, saatetaan joskus luulla virheellisesti dinosauruksiksi, mutta tosiasiassa ne ovat paljon läheisempää sukua nisäkkäille kuin millekään matelijalle.

Kauden lopulla, n. 525 miljoona vuotta sitten tapahtui eliökunnan pahin joukkosukupuutto sitten happivallankumouksen.

Pangea
Pääosa mantereista oli kasaantunut laajaksi Pangean supermantereeksi. Maan toistaiseksi viimeisin supermanner Pangea muodostui Gondwanan ja Laurasian yhdistyessä noin 320 miljoonaa vuotta sitten. Gondwanan ja Laurasian törmätessä syntyivät esimerkiksi Appalakit ja Ural-vuoristo. Sana Pangea on kreikkaa ja tarkoittaa ”koko Maa”. Pangeaa ympäröi meri Panthalassa (”kaikki meri”), josta myöhemmin muodostui Tyyni valtameri. Gondwanasta ja Laurasiasta muodostunut maamassa ulottui lähes navalta navalle: supermantereella oli pituutta 15 000 kilometriä ja leveyttä 6000 kilometriä.

Viimeisin supermanner, Pangea, suurimmillaan. Nykyiset mantereet ovat jo melko hyvin erotettavissa.
Kuva: Geologia.fi, Ari Brozinsky

Pangea oli niin suuri, että sen ilmasto ja topografia vaihtelivat hyvin paljon: rannikolla sijaitsevia trooppisia metsiä ympäröivät korkeat vuoret, sisämaassa levittäytyivät laajat autiomaat ja napa-alueilla vallitsivat arktiset olosuhteet. Supermanner oli myös jatkuvassa muutoksessa: samalla, kun sen länsireunalla syntyi vuoristoja, tapahtui itäreunalla palojen erkaantumista. Osa Pangean muodostaneista osista ei missään vaiheessa kiinnittynyt mannermassaan. Esimerkiksi Pangean itäosa koostui suurelta osin saaristosta (joka myöhemmin kerääntyi yhteen ja muodosti laajoja osia Kiinasta ja Kaakkois-Aasiasta). Pangean katsotaan olleen suurimmillaan (engl. maximum packing), kun siihen oli kiinnittyneenä mahdollisimman paljon maamassaa. Tämän arvellaan tapahtuneen 300-230 Ma sitten arvioijasta riippuen.