Siirry suoraan sisältöön

Taustasäteily

13798 miljoonaa vuotta – 13,8 kilometriä

Taustasäteilyn jakauma Maasta nähtynä. (ESA | Planck)

Sähkövaraukseltaan neutraaleja vety- ja helium atomeita syntyy. Valon jatkuva siroaminen aineesta loppuu. Valofotonit pääsevät vapaasti avaruuteen. Kosminen taustasäteily syntyy. Maailmankaikkeuden taustasäteilyn lämpötila noin 3000 K eli 2700°C.

Taustasäteily, maailmankaikkeuden vanhin valo, lähti liikkeelle kun maailmankaikkeus oli vain 380 000 vuotta vanha. Nämä pienet epätasaisuudet edustavat tiheyden vaihteluita, joista maailmankaikkeuden myöhemmät rakenteet saivat alkunsa.

Maailmankaikkeus laajeni ja jäähtyi. Vety ja heliumatomit syntyvät kun protonit ja alfahiukkaset saavat ympärilleen elektronit. Ylimääräiset elektronit ja positronit törmäilevät edelleen toisiinsa ja muodostavat fotoneita aiemmin syntyneiden fotonien lisäksi. Massojen ja säteilyn energiat ovat tasapainossa. Valo siroaa viimeisen kerran hiukkasista. Maailmankaikkeus tulee läpinäkyväksi kun sen lämpötila on noin 3000K eli 2700 Celcius astetta. Mikroaaltotaustasäteily syntyy. Se alkaa syvän punaisena hehkuna. Nykyisin se ei ole silmin havaittavissa vaan havaitaan mikroaaltoalueella taivaan joka suunnalla. Se on jäähtynyt lämpötilaan 2,75K eli noin -270 Celcius astetta. Tähtitieteen keinoin on vaikea, lähes mahdotonta, tehdä suoria havaintoja tätä vanhemmista maailmankaikkeuden tapahtumista.

Kosminen taustasäteily

Taustasäteily löydettiin ikään kuin vahingossa vuonna 1964, kun yhdysvaltalaiset tiedemiehet Arno Penzias ja Robert Woodrow Wilson suuntasivat peilin taivaalle ja huomasivat, että heidän aineistossaan oli ylimääräistä radiokohinaa, joka vastasi noin 3 Kelvinin kappaleen säteilyä. Sama säteily löytyy varsin tasaisena taivaan kaikilta suunnilta. Turussa taustasäteilyn kohinaa voi kuulla yliopistonmäellä Markus Copperin Big Bang Echo -veistoksen kaiuttimista. Kohinasta noin 1 % on lähtöisin kosmisesta taustasäteilystä. Veistos sijaitsee Aikavaelluksen päätepisteessä.

Punasiirtymä (z)

Maailmankaikkeus venyy. Se ilmenee siten, että kaukaiset galaksit, tähdet, supernovat tai kosminen taustasäteily näyttävät etääntyvän meistä. Kun tällaisen oikein kaukaisen kohteen valoa mitataan, huomataan, että siitä lähteneen valon kirjossa eri alkuaineiden aallonpituudet ovat siirtyneet sinisestä kohti punaista. Sen valo on punasiirtynyt. Koska maailmankaikkeuden laajenemisnopeus tunnetaan, mittaa punasiirtymän suuruus epäsuorasti etäisyyttä. Suurilla etäisyyksillä oikeasti pitkälle menneisyyteen, ja suurilla punasiirtymillä olevat kohteet ovat hyvin vanhoja kohteita.


Navigointi
← Edellinen aikapiste ↑ Takaisin aikajanalle ↑ Seuraava aikapiste →
Aineen aikakausi alkaa
380 000 vuotta aiemmin
Pimeä aika
267.62 milj. v myöhemmin