Etelä-Suomen kallioperä muodostuu

1 880 miljoonaa vuotta – 1,88 kilometriä

Suomen alueella kohosi muinoin korkea vuoristo. (Chen Zhao / Wikimedia Commons)

Mikromantereet ja tulivuorikaaret törmäävät yhteen Suomen alueella. Törmäyksestä käytetään nimeä Fennian orogenia, ja se synnyttää maahamme Svekofennisen vuoriston. Se muistutti korkeimmillaan Himalajaa tai Alppeja.

Etelä-Suomen peruskallio syntyi yleistäen kolmessa vaiheessa. Aluksi, 1900 miljoonaa vuotta sitten, syntyi saarikaaria kahden merellisen laatan törmätessä. Saarilta ja mantereelta kulunut materiaali kerrostui sedimenteiksi. 1880 – 1860 miljoonaa vuotta sitten saarikaaret törmäsivät nykyään keskisessä Suomessa sijaitsevaan mikromantereeseen ns. Svekofennisessä orogeniassa. Muodostui korkea vuoristo. Kivet joutuivat suureen lämpötilaan ja paineeseen, jolloin ne muovautuivat metamorfoosissa uudelleen. Viimeisenä, 1850-1810 miljoonaa vuotta sitten, paine ja lämpötila kasvoivat uudelleen uusien laattatörmäysten seurauksena. Tämä johti maankuoren alaosien sulamiseen.

Fennian orogenia

Svekofenninen pääalue (Etelä-Suomi, Itä-Ruotsi ja Pohjois-Viro) muodostui 1880-1860 vuotta sitten, kun vulkaaniset saarikaaret törmäsivät niiden pohjoispuolella sijainneeseen mikromantereeseen. Osa saarikaaren kaaren kivistä ja meren pohjalle kerrostuneista sedimenteistä poimuttui ja muodosti toinen toisensa päälle työntyneitä kokonaisuuksia, joista syntyi uusi vuoristo. Tätä vuorijonon muodostumista kutsutaan Fennian orogeniaksi.

Tällaisessa törmäysprosessissa syntyvä maankuori koostuu tyypillisesti hyvin monenlaisista eri komponenteista jotka, työntyvät yhteen ja muuntuvat uusiksi metamorfisiksi mineraaleiksi. Törmäyksissä vaikuttaa voimakkaita, mutta eri suuntiin vaihtelevia jännityskenttiä. Kivet saavat suuntauksia, syntyy liuskeisuutta ja kerrokset poimuttuvat. Kalliperään syntyy siirros- ja hiertovyöhykkeitä, joihin muodostuneet heikomman kiven alueet ovat merkittäviä maankuoren myöhempien kehitysvaiheiden kannalta. Maankuoren paksuuntuessa vuoriston tyvi­osat puolestaan painuvat kuumaan vaippaan, missä ne sulavat muodostaen magmoja.