Kirsi Rajala

 

Ihminen on älyllisesti kehittynein tunnetuista eläinlajeista. Ihminen on lähes ainoa laji, joka käyttää symboleita kuvaamaan havaittua todellisuutta. Myös simpanssilla ja gorillalla on symbolifunktio ja ne oppivat viittomakieltä. Kuitenkin ainoastaan ihmislajin edustajat ratkovat monimutkaisia matemaattisia ongelmia, harjoittavat uskontoja ja ihastelevat taideteoksia.

Kulttuurin kehityksestä käytetään myös nimitystä kulttuurievoluutio. Kulttuurilla tarkoitetaan informaation siirtämistä eigeneettisin keinoin. Suuri osa jokapäiväisistä toimistamme, esimerkiksi aamukahvin keitto, sanomalehden luku ja kengännauhojen sitominen, ovat kulttuurievoluution seurausta. Termiä käytetään myös eläinten kulttuurievoluutiosta, esimerkiksi linnut oppivat lajikumppaneitaan jäljittelemällä avaamaan maitopullon korkkeja.

Rickhard Dawkins käytti 1976 ilmestyneessä kirjassaan Geenin itsekkyys kulttuurievoluution yksiköstä nimeä meemi. Toiset tutkijat puhuvat yleisemmin kulttuurigeenistä. Sana meemi tulee kreikan kielen sanasta mimesis, joka tarkoittaa jäljittelyä. Meemit ovat kulttuuriin sisältyviä aineksia, jotka opitaan jäljittelemällä. Esimerkiksi lapsi oppii jäljittelemällä kielen, ilmeet, eleet ja moraalinormit. Ihmisen kyky jäljitellä ja muistaa monimutkaisia asiakokonaisuuksia on johtanut lajimme valta-asemaan. On jopa esitetty kysymys, onko ihminen enää lajina luonnonvalinnan kohteena. Vastaus tähän on tosin myöntä- vä, minkä osoittaa esimerkiksi laktoositoleranssin yleistyminen maitoa myös aikuisiällä käyttävissä kulttuureissa.

Kulttuurievoluutio eroaa biologisesta evoluutiosta monessa suhteessa. Kulttuurievoluutio ei edellytä lisääntymistä toisin kuin biologinen evoluutio. Kulttuurievoluutio on myös nopeaa: Informaatio leviää nyky- ään esimerkiksi internetin välityksellä ympäri maailmaa huimaa vauhtia. Kulttuurievoluution leviämistahtia on jopa verrattu viruksen monistumisnopeuteen. Toiseksi kulttuurievoluutio ei ainakaan suoraan edistä aina yksilöiden kelpoisuutta. Esimerkiksi kulttuurissamme ihannoidaan äiti Teresan ja Dalai Laman kaltaisia äärimmäisen epäitsekkäitä ja altruistisia henkilöitä, joiden käytöstä ei voida selittää puhtaasti biologian avulla.

Nykyihminen kehittyi Afrikassa noin 200 000 vuotta sitten. Kuten ihmisen evoluutiosta kertovassa luvussa on mainittu, tuolloin oli elossa vielä useita muitakin ihmislajeja. Vanhimmat taide-esineet ja luolamaalaukset ovat noin 30000 vuotta vanhoja. Ne ovat selvä merkki siitä, että esi-isillemme oli kehittynyt nykyisenkaltaiset aivot, jotka voivat käyttää symboleita kuvaamaan todellisuutta. Varsinainen kulttuurievoluution murros tapahtui kuitenkin vasta maanviljelyn alkamisen jälkeen. Tämä mahdollisti suuremmat väestökeskittymät ja vähitellen syntyvän työnjaon. Ihmisille jäi myös aikaa muuhun kuin ravinnon hankintaan ja jälkeläisistä huolehtimiseen. Syntyi uusia arkea helpottavia keksintöjä, jotka levisivät yhteisöstä toiseen. Toisaalta jäi aikaa havainnoida ympäröivää maailmaa ja yläpuolella lepäävää tähtitaivasta. Kirjoitustaidon keksiminen mahdollisti tiedon tallentamisen jälkipolville. Varmoja merkkejä ihmisen kiinnostuksesta luonnontutkimusta kohtaan on koko kirjoitetun historian ajalta.