Ilari Sääksjärvi

 

Maapallolla elää nykypäivänä miljoonia eliölajeja. Jos mukaan lasketaan myös sukupuuttoon kuolleet lajit, niin maapallon lajimäärä kohoaa käsittämättömän suureksi. Paleontologit, taksonomit ja systemaatikot ovat tutkijoita, jotka kuvaavat ja luokittelevat eliölajeja.

Paleontologia on tieteenala, jossa tutkitaan muinaisaikojen lajistoa fossiilien avulla. Fossiilit ovat maa- tai kallioperässä kivettyneinä säilyneitä eliölajien jäänteitä tai jälkiä. Niiden avulla paleontologit voivat muodostaa kuvan jo sukupuuttoon kuolleesta lajistosta ja selvittää eri eliöryhmien kehittymistä vuosimiljoonien kuluessa. Yksi tunnetuimmista fossiiliesiintymistä on Burgess Shale Kanadan Kalliovuorilla. Nykypäivänä korkealla vuoristossa sijaitseva Burgess Shale oli vielä kambrikaudella, noin 500 miljoona vuotta sitten, merenpohjaa. Äkillinen katastrofi, mahdollisesti merenalainen maanvyörymä, hautasi runsaasti Burgess Shalen eläinlajeja hiekan alle. Vuosimiljoonien kuluessa ja valtavan paineen alla niistä muodostui lopulta kivettyneitä fossiileja, jotka nousivat vähitellen vuoren mukana yläilmoihin. Nykypäivän tutkijat voivat muodostaa niiden avulla ällistyttävän tarkan kuvan kambrikauden eläinmaailmasta.

Kivettyneiden fossiilien lisäksi jo sukupuuttoon kuolleita eläimiä ja kasveja löytyy esimerkiksi meripihkan sisältä tai ikiroudan pakastamina. Meripihkapaloissa, esimerkiksi Itämeren alueella myytävissä koruissa, on usein miljoonia vuosia sitten eläneitä hyönteis- ja hämähäkkieläinlajeja. Ikirouta on puolestaan säilyttänyt esimerkiksi kokonaisia mammutteja tuhansien vuosien ajan. Jotkut paleontologit ovat jopa maistaneet niiden lihaa!

Paleontologeilla on nykyisin käytössä myös tehokkaita menetelmiä fossiilien ajoittamiseksi. Esimerkiksi Helsingin Vuosaaresta vuonna 2005 löytyneen mammutin kyynärluun ikää selviteltiin aluksi radiohiiliajoituksen avulla. Tämän jälkeen tutkijat tarkensivat ikäarviota selvittämällä luuta ympäröivän maaperäkerrostuman piilevä- ja simpukkakoostumusta. Tutkijat arvioivat luun olevan noin 120 000 vuotta vanha.

Taksonomit ja systemaatikot ovat biologeja, jotka etsivät, nimeävät ja luokittelevat lähinnä nykypäivänä eläviä eliölajeja. Myös taksonomisiin ja systemaattisiin tutkimuksiin liittyy usein fossiilien tutkimusta, joten raja eri tieteenalojen välillä on häilyvä. Fossiilien avulla on mahdollista selvittää hyvinkin tarkasti eri eliöryhmien ikää ja ominaisuuksien kehittymistä. Valtaosa maapallolla nykyisin elävistä lajeista, mahdollisesti jopa noin 90 %, on vielä tieteelle tuntemattomia eli ilman nimeä. Lajien löytymisen jälkeen taksonomit ja systemaatikot laativat niistä tieteellisen kuvauksen, antavat lajeille nimen ja yrittävät luokitella sen oikeaan kohtaan eliölajien sukupuussa. Nykypäivänä lajeja tunnistetaan ja luokitellaan perinteisten tuntomerkkien, esimerkiksi lajien värikuvioiden ja ulkorakenteiden, ohella myös molekyylituntomerkkien avulla (DNA-tutkimukset).